Rautainen rouva May

Sain eilen kuulla Theresa Mayta pääministerinä ensimmäistä kertaa. Ja täytyy sanoa, että tuo puhe puoluekokouksen avaustilaisuudessa muutti käsitystäni hänestä.

 

Olen aiemmin kuullut Mayta hänen toimiessaan sisäministerinä, ja noiden puheiden perusteella hänestä on välittynyt asiakeskeinen ja jämäkkä, mutta samalla hieman tylsä ja turhan EU-myönteinen kuva.

 

Birminghamissa tuore pääministeri oli kuitenkin täyttä rautaa. Päähuomio oli luonnollisesti Brexitissä ja tulevissa neuvotteluissa EU:n kanssa.

 

Euroopan unionissa pysymisen puolesta liputtanut May osoitti puheessaan olevansa kykenevä johdattamaan maansa ulos EU:sta ja neuvottelemaan hyvän sopimuksen Britannian tulevasta suhteesta unioniin. Epäilykset hänen sitoutumisestaan Brexitiin hävisivät täysin.

 

Mayn puhe upposi itsenäisyydestään ylpeän kansakunnan edustajiin:

 

"EU-lainsäädännön suorat vaikutukset loppuvat siinä hetkessä kun jätämme virallisesti EU:n. Seuraukset ovat selvät. Lakimme laaditaan Westminsterissä (Britannian parlamentissa), ei Brysselissä. Niitä tulkitsevat tuomarit eivät istu Luxemburgissa vaan tässä maassa. EU-lainsäädännön valta Britanniassa päättyy."

 

Selväksi tuli myös Britannian globaali rooli. Saarivaltakunta ei katso vain Eurooppaan vaan ympäri maailman. Sen intressit ulottuvat kauas merten taakse sekä itään että länteen; etelään ja pohjoiseen.

 

Mayn johdolla Britannia menee neuvotteluihin pää pystyssä. Se on maailman 5. suurin talous. Viimeisten vuosien aikana se on kasvanut nopeammin kuin yksikään toinen G7-maa. EU-alueelle suuntautuvista investoinneista viidennes kohdistuu Britanniaan. Se on suurin ulkomainen investoija USA:han. Sillä on maailman paras tiedustelupalvelu. Sillä on vahva armeija. Sillä on ystäviä ja kumppanuuksia kaikkialla maailmassa. Se on keskeinen tekijä globaalissa kaupassa. Englannin kieli on maailman käytetyin kieli.

 

Birminghamissa Theresa May osoitti olevansa johtaja. Häntä kuunnellessa tuli väkisinkin mieleen, että ilmeisesti ruoriin tarvittiin taas nainen, kun jokin valtavan iso ja merkittävä uudistus halutaan saada onnistuneesti maaliin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän IiroKoppinen kuva
Iiro Koppinen

Ei kai EU estä katsomaan ympäri maailman?
"Itsenäisyysylpeydestä" ei nykyään todellakaan ole pulaa Euroopassa ja muualla. Ketä tuommoinen uho auttaa?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Ketä tuommoinen uho auttaa?"

Eihän se auta muuta kuin May:ta itseään suoriutumaan omasta tehtävästään. Ensin May:n pitää saada puolelleen brexitin kannattajat, mikä oli tämän uhon varsinainen tarkoitus, sitten pitää mennä sinne neuvotteluihin, missä uho ei einää auta, vaan missä pitää kohdata EU- maiden asettamat vaatimukset.

Lopputulos tulee olemaan se että minkä tahansa tuloksen May saakaan neuvoteltua, se tulee olemaan huonompi kuin nykyinen. Tottakai May lähtee siitä että huononnus tulee olemaan mahdollisimman vähäinen ja siinä mielesä May tarvitsee myös brexitin puolesta äänestäneiden englantilaisten kannatuksen.

Jukka Lampinen

Keskustelu liikkuu aina tässä asiassa fraasien tasolla, mutta pelkästään se, että ei tarvitse noudattaa EU:un tuhansia mielettömiä direktiivejä säästää miljardeja.

Miksi Suomi liityi EU:hun, se johtui siitä, että kun maan isä ja selkäranka Kekkonen kuoli.
Ei vallan ottaneilla luusereilla, ollut rohkeutta kantaa vastuuta itsenäisestä Suomesta.
Raukat pakeni vastuuta ja luovutti itsenäisyyden pois.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Itsenäinen Suomi on vain harhakuva, kuten se aavan meren tuolla puolen jossakin oleva onnen maa. Se on mielikuva ja hyvä pitää sellaisena. Realitodellisuus on sitä että ollaan vähemmän itsenäisiä valtiona, mutta enemmän itsenäisiä yksilöinä.

Valtio ei enää EU:ssa päätä eikä hallitse yksityisen ihmisen elämästä kuten silloin kun kansallisvaltio yksin voi päättää asioista. Tämä on minusta onnen maa.

Myönnän että muiden onnen maa voi olla erilainen kuin minun. Entisten itäblokin maiden asukkaat näyttävät kaihoavan totalitarismia. Se on heille siis se onnen maa, mutta minusta EU:n ei pitäisi kehittyä siihen suuntaan.

Mieluimmin vaikka entiset itäblokin maat ulos EU:sta. Menkööt vaikka sinne Putinin kainaloon itkemään ja lohtua hakemaan.

Toimituksen poiminnat