Mietteitä pakolaisleiriltä

Vierailin tällä viikolla Zaatarin pakolaisleirillä Jordaniassa. Leiri on ollut pystyssä yli viisi vuotta ja siellä asuu noin 80 000 syyrialaista pakolaista.

 

Vierailu herätti paljon ajatuksia pakolaisten tilanteesta, heidän päivittäisestä elämästään ja tulevaisuudestaan, avustusjärjestöjen työstä sekä Suomen harjoittamasta maahanmuuttopolitiikasta.

 

Zaatarin leirillä olosuhteet ovat ankeat, mutta välttämättömät tarpeet tulevat tyydytetyksi. On turvaa, huolenpitoa, ruokaa, puhdasta vettä ja sosiaalista kanssakäymistä. Tulevaisuuden näkymät ovat kuitenkin epävarmat. Ylivoimaisesti suurin osa pakolaisista haluaisi palata Syyriaan heti kun olosuhteet sen sallivat, mutta paluun varmuudesta tai aikataulusta ei ole tietoa. Sisällissodan repimään maahan palaaminen ei välttämättä ole pitkään aikaan mahdollista niille, jotka ovat olleet vallanpitäjien näkökulmasta väärällä puolella.

 

Jordania, jonka alueella leiri sijaitsee, ei halua pakolaisten siirtyvän leiriltä muualle maahan. Jordaniassa on jo valmiiksi 1,5 miljoonaa pakolaista, ja maan kantokyky on tullut vastaan. Jordanian viesti mm. Eurooppaan on se, että muiden maiden pitää ottaa enemmän vastuuta Syyrian pakolaisista.

 

Eurooppa ei selvästikään pakolaisia kaipaa. Eikä kukaan muukaan tunnu heitä haluavan. Mihin he siis menisivät? Vai ajatellaanko vain, että eläköön loppuelämänsä leirissä?

 

Kirkon ulkomaanavun kaltaiset toimijat tekevät arvokasta työtä Zaatarissa. He tarjoavat pakolaisille mahdollisuuksia opiskella ja kouluttautua sekä harrastaa. On futista, jumppaa, sirkuskoulua jne.

 

Nämä kaikki edistävät sitä, että mielessä liikkuu muutakin kuin sota kotimaassa. Samalla vahvistuu ajatus siitä, että elämä menee eteenpäin. On toivoa ja tulevaisuutta. Eivät ihmiset vielä tiedä, mihin he leiriltä jatkavat, mutta lähtöpäivänä heillä on enemmän taitoja ja henkistä pääomaa selvitä tulevista haasteista. Vaikea aika leirillä ei lopulta ole hukkaan heitettyä aikaa.

 

Pakolaisten hädän ja ahdingon kohtaaminen silmästä silmään saa väkisinkin miettimään, mitä itse voisin tehdä heidän auttamisekseen. Meillä kaikilla on yksilöinä moraalinen vastuu ja velvollisuus auttaa heikko-osaisia. Emme voi kääntää katsettamme pois. Esimerkiksi Zaatarin leirillä asuvat ihmiset eivät ole millään tavoin syyllisiä siihen, että heidän maassaan käydään veristä sisällissotaa. On täysin kohtuullista, että me tingimme edes hieman omasta hyvinvoinnistamme, jotta noiden ihmisten – joista suurin osa on naisia ja lapsia – elämä olisi edes hieman valoisampi. Monet kansalais- ja avustusjärjestöt tarjoavat tähän sopivan kanavan.

 

Myös suomalaiset yhdessä kansakuntana voivat olla mukana tässä työssä. Ja niin me olemmekin. Mutta me voisimme tehdä huomattavasti enemmän.

 

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR pyörittää Zaatarin leiriä 36 miljoonan dollarin vuosibudjetilla. Se on pikkuraha verrattuna siihen, kuinka paljon Suomi käyttää varoja vastaanottokeskusten ylläpitoon, turvapaikkakäsittelyihin ja turvapaikanhakijoiden sosiaalimenoihin.

 

Niinpä meidän kannattaisi muuttaa pakolaispolitiikkaamme niin, että jatkossa turvapaikkaa voisi hakea vain Suomen ylläpitämistä pakolaisleireistä, jotka sijaitsisivat kriisialueiden läheisyydessä. Siellä olisi suomalainen viranomainen käsittelemässä hakemuksia ja vastaanottokeskus sijaitsisi leirin yhteydessä. Turvapaikan saaneet pakolaiset saisivat leiristä kodin, ruokaa, puhdasta vettä ja kaiken muun välttämättömän elämiseen.

 

Suomi voisi pyytää UNHCR:ää perustamaan leirejä kriisialueiden läheisyyteen ja lupautua kustantamaan leirien ylläpito. Samalla maksaisimme vuokraa niille maille, joiden maaperällä leirit sijaitsevat ja tarjoaisimme työpaikkoja niiden kansalaisille. Kansalaisjärjestöt voisivat toimia laajasti leireillä YK:n tukena ja kumppaneina. Jos leireistä löytyisi Suomessa kaivattavia erityisosaajia, voisimme rekrytä heidät sieltä helposti suoraan.

 

Me täyttäisimme kaikki kansainvälisten sopimusten vaatimukset ja moraaliset velvoitteet. Suomi ottaisi edelleen vastaan pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, mutta se ei tapahtuisi valtakuntamme rajojen sisäpuolella vaan leireillä. Me tukisimme maita, jotka ovat joutuneet koville valtaisien pakolaismäärien kanssa. Ja ennen kaikkea me voisimme auttaa moninkertaisesti useampaa ihmistä. Jos nykyinen pakolaiskiintiömme on 750, tällaisen uudistuksen myötä se voisi olla pikaisesti laskettuna 135 000. Nämä ihmiset saisivat vieläpä asua lähempänä kotiaan tutussa kieli- ja kulttuuriympäristössä. Samalla poistuisi nykyinen ongelma, mitä tehdä laittomasti Suomeen jääville.

 

Se, että otamme turvapaikanhakijoita ja pakolaisia Suomen rajojen sisäpuolelle, ei ole itseisarvo. Se, että autamme heitä, on.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

>"YK:n pakolaisjärjestö UNHCR pyörittää Zaatarin leiriä 36 miljoonan dollarin vuosibudjetilla. Se on pikkuraha verrattuna siihen, kuinka paljon Suomi käyttää varoja vastaanottokeskusten ylläpitoon, turvapaikkakäsittelyihin ja turvapaikanhakijoiden sosiaalimenoihin."

Maksaahan Suomi tuolle YK:llekin rahaa, jotta YK voi tuota toimintaa tehdä.
Lisäksi Suomi maksaa EU:lle rahaa, jotta EU voi vastaavaa tehdä.
Sen lisäksi Suomi maksaa monelle muullekin taholle paljon rahaa, jotta vastaavaa apua menee muuallekin.

Yhteensä maksamme satoja miljoonia vuodessa avustusjärjestöille! Ja mitä tästä kaikesta maksamisesta on seurannut? Pakolaisten määrä vain lisääntyy ja yhä enemmän rahaa vaaditaan.

>"Niinpä meidän kannattaisi muuttaa pakolaispolitiikkaamme niin, että jatkossa turvapaikkaa voisi hakea vain Suomen ylläpitämistä pakolaisleireistä, jotka sijaitsisivat kriisialueiden läheisyydessä. Siellä olisi suomalainen viranomainen käsittelemässä hakemuksia ja vastaanottokeskus sijaitsisi leirin yhteydessä."

Eikös siellä leireillä ole paljon suomalaisia valitsemassa niitä kiintiöpakolaisia? Eli miten ehdotuksesi poikkeaa nykykäytännöstä?

>"Me täyttäisimme kaikki kansainvälisten sopimusten vaatimukset ja moraaliset velvoitteet. Suomi ottaisi edelleen vastaan pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, mutta se ei tapahtuisi valtakuntamme rajojen sisäpuolella vaan leireillä."

Suomen tulisi ottaa ainoastaan noilta leireiltä pakolaisia. Mutta ei sekään auta pakolaistilannetta yhtään. Se on siis kokonaiskuvaan nähden hyödytöntä.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Näinpä. Se että suhtautuu kriittisesti turvapaikkaturismiin ei merkitse sitä ettei halua auttaa. Eikä se merkitse sitä että haluaa rajat kiinni.

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

Naulan kantaan, ihmisten edestakainen lennättely ja muu matkustaminen sekä sen seuraukset eivät ole kannatettavaa politiikkaa toisin kuin tässä kuvailtu malli.

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

Ei ole kannattavaa ei, pikemminkin päinvastoin! Jos tuolla hoidetaan 80 000 ihmisen tarpeet 35 miljoonalla dollarilla niin laskekaapa paljonko hoitaisimme, nuorille miehille maksamallamme 1-1,5 miljardilla. Plus hallintokulut+ rikoskulut+ oikeuskulut+ tulkkauskulut+ asuntokulut + koulutuskulut + terveydenhoitokulut + hammashoitokulut + jne

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Juurikin näin.

Tässä velä arkkitehtuurisivusto näyttää, että pakolaisleirien ei tarvitse välttämättä olla ankeita. https://www.dezeen.com/2013/05/02/reconstruction-o...

Toimituksen poiminnat