Joukko liikennepoliittisia virheitä

Pääkaupunkiseudulle soisi mieluusti Suomen parhaan joukkoliikenteen. Täällä asuu runsaasti ihmisiä, jotka mielellään käyttäisivät toimivaa järjestelmää. Mutta en tiedä, mitä pahaa olemme tehneet, että meitä on rangaistu osaamattomilla liikennepolitiikan päättäjillä. Tuo koko joukko pitäisi lähettää Siperiaan ojia kaivamaan.

 

Aloitetaan vaikkapa metrosta. Se toimi vuosikaudet hyvin. Maailman pohjoisimpaan metroon saattoi luottaa kesäkuumalla ja talvimyräköissä. Kunnes jotkut päättivät, että asiaan täytyy saada muutos. Ensin tuli automaattimetro. Tai siis piti tulla. Sitä testattiin kuukausia, jolloin liikenteessä oli aina häiriöitä. Vuosaaren asemalle rakennettiin kalliit automaattiovet, jotka sittemmin purettiin vähin äänin.

 

Nyt on sitten länsimetro. Maallikon on vaikea ymmärtää, miten muutaman uuden aseman lisääminen yhteen ja samaan linjaan saa koko liikenteen sekaisin. Mutta niin vain on käynyt. Liikenne on poikki vähintään viidesti päivässä joko teknisen vian tai kuljettajapulan vuoksi. Häiriökuulutuksia tulee päivän aikana useammin kuin Juha Tapion musiikkia radio Novalta.

 

Länsimetron valmistumisen myötä käyttäjämäärien arvioitiin lisääntyvän, minkä vuoksi junia lyhennettiin. Nyt radan varteen kaavoitetaan joka puolella lisää asuntoja, joista voi aitiopaikalta seurata, millä tavoin metroliikenteen ”kehittämisessä” seuraavan kerran epäonnistutaan. Junien kyytiin pääsystä ei uusien asukkaiden kannata haaveilla. Vaunut ovat jo nyt täynnä.

 

Espoolaisesta näkökulmasta tilanne on vieläkin synkempi. Metro toi tullessaan pidemmät työmatkat. Toimivat bussilinjat lakkautettiin. Kun ennen työkaverini ajoivat bussilla suoraan keskustaan, nyt he matkaavat ensin kävellen (onnekkaimmat ehkä liityntäbussilla) metroasemalle katsomaan, mitkä vuorot tänä aamuna on peruttu. Todennäköisyys sille, että metro toimii häiriöittä, alkaa olla samaa luokkaa kuin täysosuman voittaminen kenossa.

 

Myönnän, että Espoon puolen metrosta minulla ei ole omakohtaista kokemusta. En ole uskaltanut vielä matkustaa Ruoholahdesta länteen. Ajatella nyt, että sitä ajaisi ensin johonkin Niittykumpuun ja sitten metro jumahtaisi sinne. Miten sieltä pääsisi pois? Ei mitenkään. Joku Matinkyläkin kuulostaa paikalta, josta saa perjantai-iltana todennäköisemmin kupan kuin taksin.

 

Mutta mennään eteenpäin.

 

En tiedä, kenen idea oli muuttaa metroasemien opasteissa kadunnimet mystisiin kirjainyhdistelmiin? Kenen mielestä ”M-N, R-ST” on selkeämpi kuin ”Keskuskadulle”? Kulkevatko he vielä vapaina tavallisten ihmisten keskuudessa? Etsin eräänä kylmänä pakkaspäivänä kätevintä reittiä Hakaniemen metroasemalta linjojen suuntaan. En tajunnut opasteista mitään. Kävelin sitten ”S-K-I V-T-U-N” kylttien opastamana ja päädyin paikkaan, jota en halua tässä muistella sen enempää.

 

Ratikalla en ole kulkenut enää kuukausiin. Muistan vielä ne hyvät ajat, kun reiteissä oli joku tolkku. Kun käyttäjät olivat tottuneet niihin. 3T kulki keskustasta Töölön suuntaan ja 3B meni Kallioon (Berghäll). Se oli niin loogista. Ja oli hienoa, kun numerot eivät vaihtuneet kesken matkan. Minun piti pari viikkoa sitten treffata ystävääni Stockan kellon alla, mutta se kohtaaminen ei koskaan toteutunut. Viimeinen häneltä saamani viesti oli: ”Ratikassa. Tulossa sinnepäin. Kai.” Tätä kirjoittaessani hän todennäköisesti harhailee pakkasöiden uuvuttamana, kännykän akku tyhjänä jossain Pasilan toisella puolella, etsien paikkaa, josta ostaa matkalipun takaisin kotiin.

 

Olisiko mitenkään mahdollista saada nimilistaa siitä päättäjien joukosta, joka on näiden päätösten takana? Tietäisi sitten, keitä ei pidä jatkossa missään nimessä päästää lähellekään liikennepolitiikkaa.

 

Sitä odotellessa kyttään haukkana pihalta vapautuvaa uutta autopaikkaa. Kun sen saamme, perheeseen tulee toinenkin auto. Vaimo jo siirtyi metron käyttäjästä yksityisautoilijoiden onnelliseen kerhoon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Juha Hämäläinen

Putin soitti juuri ja toivotti Siperiaan tulevat virkamiehemme tervetulleiksi. Tarjolla on täysihoito, venäjänkielen opetus luonnonmenetelmällä, taatusti pätevä kotoutus ja rajattomat mahdollisuudet kehittää itseään luonnon helmassa.

Pääsyn edellytys on, että antaa heti rajalla etukäteen äänensä Putinille seuraavia vaaleja varten. Tämä on Suomen ennakkoäänestystä kehittyneempi järjestelmä. Virkamiehet valmistuvat kuuden vuoden intensiivisen hands-on-spade internaattikoulutuksen jälkeen Venäjän diplomivaalivalvojiksi. He saavat tästä todistuksen parakkinsa seinälle.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Mutta en tiedä, mitä pahaa olemme tehneet, että meitä on rangaistu osaamattomilla liikennepolitiikan päättäjillä".

Äänestyskopissa ne pahat teot on tehty. Maksumiehiksi tietysti joutuvat myös syyttömät.

Käyttäjän velitakanen kuva
Veli Takanen

HSL:n hallitus
Jäsen
Risto Rautava (KOK/Helsinki), pj.
Hennariikka Andersson (KOK/Helsinki)
Jaana Pelkonen (KOK/Helsinki)
Janne Tähtikunnas (KOK/Espoo)
Markku Weckman (KOK/Vantaa)
Sirpa Hertell (Vihr./Espoo) vpj.
Ville Ylikahri (Vihr./Helsinki)
Hanna Valtanen (Vihr./Vantaa)
Tarja Kantola (SDP/Helsinki)
Hannele Kerola (SDP/Espoo)
Jukka Hako (SDP/Vantaa)
Pekka M. Sinisalo (PS/Kirkkonummi)
Hanna Mithiku (Vas./Helsinki)
Björn Månsson (RKP/ Helsinki)

Jos, vaikka ensin kysyisit Pekka M. Sinisalolta.

Minna Kuusjärvi

Saisikin tänne pienemmille paikkakunnille myös toimivan joukkoliikenteen. Poikani sai Jyväskylästä tilapäisen työpaikan, matkaa yhteen suuntaan n. 40 km. Just ennen töihin lähtöä pojan auto hajosi. Sitten pitikin miettiä, millä pääsee kulkemaan töihin. Työt alkoivat klo 7 aamulla. Jos linja-autolla olisi mennyt, olisi pitänyt lähteä jo klo 4:40 eli omasta mielestäni täysin kohtuutonta. Sitten kun satumme asumaan vielä sellaisessa paikassa, josta on matkaa Äänekosken keskustaan 7 km eikä pikavuoropysäkkiä ole, rajoittaa tämäkin kulkemista; moni linkki kun sattuu olemaan pikavuoro. Ensi vuonna saamme mahdollisesti henkilöjunaliikenteen Äänekoski - Jyväskylä välille. Tämäkään ei meidän osaltamme ongelmaa poista, omalla autolla pitää ensin mennä juna-asemalle. Pojan kohdalla päädyimme siihen ratkaisuun, että kuskasin hänet joka aamu töihin reilun viikon ajan, kunnes auton sai korjaamolta takaisin. Auton pitäminen ei mitään halpaa ole, mielellään sitä julkisia kulkuyhteyksiä käyttäisi, jos vain mahdollisuus olisi. Onnibussin pysäkkiäkään ei pyynnöistäni huolimatta ole tuohon nelostien ja Kokkolantien risteykseen saatu...

Toimituksen poiminnat