Kaikki blogit puheenaiheesta Työmarkkinajärjestöt

Isot pahat ay-pomot jättivät ”duunarit” nuolemaan näppejään

Viikkokaudet ay-pomot muka vaativat hallitusta lopettamaan ”irtisanomislain” valmistelun. Eilen selvisi mistä näytelmässä oli kysymys kun irtisanomislaki kaikesta älyttömästä huutamisesta ja lakkoilusta huolimatta hyväksyttiin vain hiuksenhienoin muutoksin. 

Sopimisen kulttuuri koetuksella

Kilpailukyky eli ns. kiky-sopimus hallituskauden alussa antoi olettaa, että suomalainen sopimisen kulttuuri on edelleen voimissaan, ja kansantalouden yhteisen hyvän eteen ollaan valmiit etsimään ratkaisuja. Nyt keskellä hyvää suhdannekehitystä tuo oppi unohtui. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat tukkanuottasilla tavalla, joka heijastuu tulehtuneina väleinä varmasti vielä pitkään.

Työmarkkinajärjestöt käyttävät orwellilaista kieltä

Suomessa valtaa pitävät työmarkkinajärjestöt (EK, SAK ja näiden alaosastot) ovat omaksuneet hyvin sen kielitieteiden keskeisen ajatuksen siitä, että sanat muokkaavat ajattelua huomattavasti. Ne ovat vakiinnuttaneet sanoja ja lausahduksia, jotka vääristävät asioiden oikeaa tilaa työmarkkinajärjestöjen omaksi eduksi. Tällä vallankäytöllä on selkeitä negatiivisia vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan, koska se hämärtää ihmisten käsitystä työmarkkinoista sekä ihmisten oikeuksista. Tässä tekstissä esittelen pari esimerkkiä:

Järjestölliset toimet ja ripaus maalaisromantiikkaa

AY-liike on järjestänyt tämän hallituskauden aikana jo kaksi poliittista mielenilmausta, ja 17.09. alkaa kolmas sellainen kun Teollisuusliiton, ammattiliitto PROn ja AKT:n ylityökielto astuu voimaan. Kun työtaistelu alkaa ylityökiellolla, tarkoittaa se myös sitä, että toimet kovenevat asteittain kunnes haluttuun lopputulokseen päästään. Hallituksella oli viimeinen mahdollisuus kunnialliseen perääntymiseen kehysriihessä, mutta siihen se ei tarttunut. Kun näin järeät toimet alkavat näin laajalla rintamalla, ei kunniallinen perääntyminen ole enää mahdollista.

Yleishyödyllisyyden hinnaksi asetettava avoimuus

Ay-liikkeen omistusten ja Nuorisosäätiön pyöriessä otsikoissa olisi hyvä jälleen hakea ratkaisuja tilanteeseen. Mielestäni yleishyödyllisyyden statuksen tuomien etujen hinnaksi tulisi jatkossa asettaa avoimuus. Näiltä toimijoilta kuten työntekijä- ja työnantajajärjestoiltä, MTK:lta ja säätiöiltä tulisi edellyttää julkista kattavaa raportointia liiketoiminnastaan sekä kytköksistään.

Tää on niin tätä

”Politiikka on rikki”, ”Päätökset tehdään pienessä piirissä”…Tutun kuuloista.

Ajattelin, että avaan hieman ja niin suoraan kuin nyt kehtaan, sitä millaista päätöksentekoprosessi oikein on. Jotta asia aukeaisi ja se jättäisi mahdollisimman vähän tilaa tulkinnoille(joita ilman muuta tulee) käytän esimerkkiä elävästä elämästä.

 

Kutsutaan tätä esimerkkiä vaikka nimellä: ”case paikallinen sopiminen”. Wau, miten nokkelaa!

Työmarkkina-capot on piiskattava demokratialle kuuliaisiksi

Helsingin Sanomien mielipidepalstalla julkaistiin kirjoitus, jossa työmarkkinajärjestöjen edunvalvojat löytävät niin suloisella tavalla sovun yhdistäen voimansa koko muuta yhteiskuntaa vastaan. Kirjoituksen rivien välistä pystyi näkemään kuinka SAK:n entinen puheenjohtaja ja SDP:n kansanedustaja, Lauri Ihalainen potkii maassa makaavaa suomalaista parlamentarismia munuaisiin samalla, kun EK:n entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen repii uhrilta kelloa kädestä ja lompakkoa taskusta.

Duunari on palkkansa ansainnut!

Onko osingonmaksukyky ollut kohtuutonta taantuman aikaan? Suomalaisesta yrityselämästä puuttuu tulevaisuuden rakentamishalu, kun lähes kaikki teollisuudessa vaikuttavat ryhmät (omistajat, johtajat, toimihenkilöt ja duunarit) haluavat kääriä rahat itselleen.

Nyt on viime vuosina vaikuttanut siltä, että omistajien halu ulosmitata maksimaalisia osinkoja on vienyt suomalaiselta enemmän tulevaisuuden kilpailukykyä kuin mitkään palkankorotukset. Toki myös johtoryhmien ansiokehitys on ollut taantumassa omistajien siunaamana täysin moraalitonta.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä